Kassalla

Prisman kassalla.
Minulla korissa kolme purkkia tonnikalaa, pussi makaronia, maito ja sanaristikkolehti.
Edessäni pyylevähkö nainen ja lapsi. Heillä ostoskärryissä kaksi kertaa niin paljon tavaraa kuin kärryjen tilavuus on.
Kassaneiti toimii kuin hidastetussa filmissä.
Tavaroita alkaa tursumaan molemmille puolin sen jutun jonka pitäisi erottaa eri ihmisten ostokset.
Lapsi ei vaivaudu pakkaamaan tavaroita vaan poimii tavarakasasta pokemon korttipakkauksen, avaa sen ja alkaa tutkimaan kortteja.
Minua vituttaa.
Katselen muita kassoja.
Samanlaisia tavaravuorilla lastattuja kärryjä vyöryy molemmilla puolillani.

Mitä vittua ihmiset tekee kaikella sillä tavaramäärällä. Itse eläisin yhden ostoskärryn sisällöllä kuusi vuotta. On jalkasienivoiteet ja kattolamput ja hiusharjat ja onkivavat ja säilykepersikat ja uimahousut ja pesukoneet ja kylpyhuoneen kaakelit ja irtokarkit. Kassalla vielä muistetaan että sillipurkki unohtui.
Kenelle edes tulee mieleen ostaa tuota kaikkea yhdellä kertaa. Luulen että ihmiset elää puutteessa ensin kuukauden ennen kuin lähtevät kauppaan että saavat ostaa kaiken kerralla. Liian helppoa jos hakisi lähikaupasta maidon ja ruisleivän.
Kauppiaat voisivat nyt vihdoinkin järjestää kassan ihmisille jotka ostavat vain vähän eivätkä viihdy jonoissa.