Yksi keino kusettaa ihmisiä

Näitä keinoja on monta mutta yksi on seuraava. Myydään pistaasipähkinöiden kuoria kalliilla hinnalla. Pakataan pistaasit pussiin josta ei näe läpi niin että ostaja ei voi tietää kuinka suuri prosentuaalinen osuus pussista on pelkkiä kuoria. Yleensä osuus on hyvin suuri. Vitun mulkut.

Mitähän telkkarista tulisi....

Ei oo mitään tekemistä. Olkapää on kipee niin ei viittiny mennä sitä enää kipeyttämään enempää salille. Viinaa ei viiti juoda kun pitää vähän aikaa koittaa olla ilman. No entäpä jos katsoisin televisiota. Mainio idea.

MITÄ VITTUUUUU!???? Nelosella ei oo leffaa kun tulee Kuorosota. Vitun kuorosota pitäs kieltää lailla. Eikun tuleehan tuolta sen jälkeen joku komedia....hmm....mitä vittuu! Will Ferrel pääosassa. Ei pysty kattomaan sitä äijää sekuntiakaan.

Kolmoselta tulee "WINDTALKERS". Mitä jumalauta. Nicholas Cagen keskinkertainen sotaleffa jonka jokainen telkkaria joskus katsellut osaa varmasti ulkoa. Ei perkele.

No entäs huomenna.....Lake Placid - Tappaja syvyyksistä. Paska elokuva jostain järvestä jossa asuu linja-auton kokonen krokotiili. Spy Hard - Lupa läikyttää.....uusinnan uusinnan uusinta Leslie Nielsenin huonoimmasta komediasta.
-Washinton
- George?
- No, DC!

Ja kaiken kruunaa Austin Powers ja kultamuna. Saatanan vammanen elokuva.

Joo...sunnuntain ohjelmistoa en uskalla edes katsoa...Hyvä jumala.

Musiikin tekeminen vs. työn tekeminen

Olen tästä jo joskus jollekin ihmiselle maininnut että tulipa mieleen tämmöinen asia. Niin semmoinen asia tuli joskus mieleen että kun bändit tekee hyviä levyjä ja paskoja levyjä. Niin miksi ne ei tee aina niitä hyviä levyjä vaan esimerkiksi uran alussa tekee kolme hyvää levyä ja seuraavat 20 vuotta järkyttävää paskaa. Musiikki on kuitenkin heidän ammattinsa, heidän pitäisi tehdä se hyvin. Mitäs jos putkimies joka tekee ensin kymmenen vuotta hyvää työtä ja asentaa kaiken niinkun pitää alkaisi jossain vaiheessa tekemään hommat päin vittua. Siinä sitä sitten olisi kiva talossa asua kun kakkapökäleet kurkistas tiskialtaasta kun viemäriputki olisi laitettu niinkuin ei olisi pitänyt. Ei olisi kenestäkään kivaa. Mutta muusikko saa ihmisiä kiduttaa ja tehdä niinkuin haluaa vapaasti kenenkään asiaan puuttumatta. Fanitkaan ei älyä lopettaa levyjen ostamista vaan ostaa uuden levyn niin kuin on aina ostanut. Onneksi putkimiehiä ei kukaan fanita, niillehän voisi nousta menestys päähän ja työn laatu heikentyä.

Tarjouksessa

Syyslomalla minä kävin kyläkaupassa. Niitä on vielä jäljellä jokunen kappale suloisessa Suomemme maassa vaikka katoavaa perinnettä alkavatkin olla. Niin niissäpä se on vinha meininki. Kaikki hinnat oli merkitty punaisella. En tarkoita näitä pilaantuvien tuotteiden -30% lappuja vaan niitä pieniä punaisia joissa ensin lukee tarjous ja sitten hinta. Kaikki oli tarjouksessa. Sixpäkki kaljaa oli tarjouksessa 8,30. Fazerin karkkipussit oli tarjouksessa 3e. Kahvipaketti oli tarjouksessa 5,20. Vittu siellä olis varmaan ollu bensakin tarjouksessa. Hullu kun en kysyny. 

Pihvitupa Viikinki

Päätin testata tämän jo jonkun aikaa toiminnassa olleen ruokapaikan koska olin siitä kehuja kuullut. Kaksi kertaa aiemminkin olen meinannut paikan testata mutta paikka on ollut täynnä kuin Mekka pyhiinvaelluskautena. Tällä kertaa oli jopa yksi parkkiruutu vapaana johon varovasti keplottelemalla sain ooppelin mahtumaan.

Sisällä ravintolassa katselin meininkiä urpona suu auki. En tiennyt miten tilataan ja mistä joten otin varmuuden vuoksi kännykän taskusta ja olin puhuvinani siihen etten näytä niin dorkalta. Samalla kuikuilin mitä muut samaan aikaan sisään tulleet asiakkaat tekivät ja aloin päästä jyvälle toimintamallista. Homma eteni yksinkertaisuudessaan niin että otettiin pöydältä lappu johon laitettiin rasti ruutuun siihen kohtaan mitä lihaa halusi (possu, härkä, kana), miten ison pihvin (200,400,600g) ja millä perunoilla (valkosipuli, kerma, muusi jne.) ja lopuksi valittiin vielä kastike (pippurikerma, aura yms). Sitten vaan aterimet käteen ja pöytään odottamaan koska kokki huutaa sapuskan olevan valmista.

Valitsemani annos sisälsi 200g possupihvin valkosipuliperunoilla ja kermaisella pippurikastikkeella. Sapuskan sai melko nopeasti hakea tiskiltä kun kokki kovaan ääneen möläytti tilaukseni numeron. Ruoka oli erinomaista, pippurikastike maistui pippuriselta. Pihvi oli kohtalaisen suurikokoinen vaikka olinkin ottanut pienimmän vaihtoehdon. Salaatti oli jotain porkkanaraastetta möhnässä. Valkosipuliperunat maistuivat valkosipulilta. Lautasen reunalla oli vielä palanen patonkia. Juoma kuului hintaan. Jälkiruuaksi sai kahvin. Lounaaksi annos oli juuri sopivan kokoinen, viimeinen suupala valahti alas kurkustani siinä vaiheessa kun syöminen ei vielä ole muuttunut mekaaniseksi ruuan suuhun tunkemiseksi vailla nautintoa. Annos maksoi 8,90. Härkä olisi kalliimpaa ja isommat pihvit tietysti tyyriimpiä koon mukaan. Joskus jos olen oikein varoissani (ja nälissäni) saatan testata isomman härkäpihvin.

Viikingissä voi myös testata kuinka paljon sapuskaa ihmiseen menee koska siellä on mahdollista syödä "HAASTE" annos jossa on 1,5kg lihaa + höysteet ja aikaa saa käyttää tunnin verran. Uskon että minun ei tarvitse sitä haastetta yrittää koska tuo lihamäärä vastaisi noin seitsemää kappaletta tänään syömääni pihviä. Haaste maksaa 80e ja jos sen syö kokonaan vaaditussa ajassa saa safkat ilmaseks ja nimen seinälle. Yhtään nimeä en nopealla vilkaisulla nähnyt.

Suosittelen vähän suurempaan nälkään. Hakkaa kaikki lähialueen grillit, pikaruokapaikat ja lounasravintolat ihan sata-nolla!

Matematiikkaa

Kaupasta saa suodatinpusseja 100 kpl eurolla. Baarista saa 0,5 litraa keskiolutta 5 eurolla. Jos illan aikana juo 6 olutta kuluu rahaa 30 euroa. 30 eurolla saisi 3000 suodatinpussia. Jos keittää kahvit 2 kertaa päivässä niin yhden ravintolaillan kaljoilla ostaisi suodatinpussit neljäksi vuodeksi. Jos käy kuukaudessa 4 kertaa ravintolassa juomassa saman kaljamäärän niin yhden kuukauden kaljarahoilla ostaisi suodatinpussit 16 vuodeksi.

Koulussa joskus mietimme että mihin tarvitsisimme matematiikkaa. Opettaja sanoi että arkipäivän sovelluksiin. Tämä on varmasti yksi niistä joita opettaja tarkoitti.

Lisää vain

Kaupassa oli myynnissä sellanen pussi jossa luki "Nakkipata". Pussin alareunassa luki "Lisää vain nakit". Mitä vittua. Ihan sama kun Alkossa myytäs "Kossupullo - lisää vain kossu"

Ei hyvää iltaa

Paukku oli ollut aivan liian vahva. Siinä oli varmasti yli puoli lasia viinaa ja lantrinkia vain väriksi. Olin liian humalassa mutta en tarpeeksi tajutakseni sitä. Tämä on se kriittinen piste jossa tehdään suurin osa ihmiskunnan kohtalokkaimmista ratkaisuista. Joko päätetään jäädä kotiin kuuntelemaan iskelmiä ja makaamaan sohvalle itsesäälin kourissa tai sitten päätetään lähteä liikenteeseen. Valitettavan usein päädytään jälkimmäiseen.

Nousin bussiin ja ajoin keskustaan. Keskustassa soitin puhelun ja sain tietää paikan jossa tällä kertaa aloittelee porukka iltaa (tosin aloittelusta ei voi puhua, kello oli jo melko paljon).

Liian pitkä matka kävellä. Aloin etsiä auki olevaa fillaria jota voisin ”lainata”. Yksi löytyi mutta ketjut olivat jumissa rattaiden välissä eivätkä irronneet vaikka kiskoin kaksin käsin. Sain vain käteri rasvaan ja jotenkin myös farkkujen lahkeet. Hetken käveltyäni poispäin keskustasta huomasin kumossa olevan pyörän ja nostin sen pystyyn mutta huomasin että siitä puuttui puolet ohjautangosta...(pienet puutteet ei tosin ole ennenkään ajamista estäneet). 

Pääsin kuin pääsinkin pyörän selkään. Tuli mieleen kohtaus vanhasta Turhapuro-elokuvasta jossa Härskillä on kärryissä vain yksi kädensija, toista ei kuulemma tarvitse koska toinen käsi on taskussa. Niin minullakin. Paitsi että toisen käden taskuun laitettuani huomasin että taskussa oli täysi oluttölkki. No ehkä vapaana olevalla kädellä voisi juoda oluen.

Matka sujui jotenkuten. Vähän horjuen ja huojuen. Oluttölkki vaahtosi  ja läikkyi kädessäni, alle puolet oluesta valui kurkkuuni. Lopulta pääsin perille noin kilometrin matkan päätepisteeseen. Soitin ovisummeria ja pääsin sisään lämpimään. Kohmeisin käsin avasin viimeisen oluen ja aloin nauttimaan siitä. Joku pelasi lattialla korttia, joku soitteli levyjä ja joku oli parevekkeella tupakalla. En muista paljoakaan näistäkään tapahtumista.

Kauan en ehtinyt istua kun porukka päätti lähteä johonkin keskustan juottolaan kallista olutta särpimään. Läksin tietysti mukaan, enhän voinut sinnekään jäädä...

Pihalla otin jälleen käyttööni tuon fillarinromun ja nyt humalatilani oli entistä tukevampi ja pelkkä liikkeelle pääseminen tuotti vaikeuksia. Horjuen matka jatkui kunnes tien laidassa oli kuoppa tai joku muu vastaava epätasaisuus ja kun yhdellä kädellä ajaessa ajopeli lähtee alta on sitä mahdoton saada takaisin hallintaan. Vasen käsi piti kiinni ainoasta kädensijasta, se luiskahti taaksepäin samalla kun horjahdin itse eteenpäin. Naama jysähti ruohikkoon, ei onneksi asfalttiin. Pää tärähti sellaisella voimalla että varmasti seismologit olisivat havainneet tapahtuman richterin asteikolla. Hetkeen en uskaltanut ajatella muuta kuin että olenko elossa. Toimiiko kaikki paikat. Nousin pystyyn ja huomasin käsieni olevan verillä. Kaveri huomasi myös huuleni olevan halki. Pikku vikoja mietin ja pyyhin enimpiä veriä naamasta jotta kuppilan ovella seisova kaljupää ei katsoisi pahalla yritystäni pyrkiä juomaan vielä lisää virvokkeita. Tilasin ehkä yhden, en muista joinko sen loppuun. Pois läksin kun baarin henkilökunta kehoitti minua niin tekemään.

Aamulla en ollut ihan varma kuinka olin päässyt kotiin. Muistelin mutta en muistanut. Muisti palautui myöhemmin kun hain kaupasta keltaista jaffaa ja einespitsan. Kaivaessani rahaa lompakosta muistin että olin viisikymppisellä maksanut kolmen euron bussimatkan ja kuski oli meinannut alkaa vittuilemaan. Iltapäivään asti tuntui siltä että en juo enää ikinä. Nyt en ole enää ihan varma...ehkä pari kaljaa menisi. Päätä särkee.

Kauppojen valikoimista taas

Aamulla minä huomasin ettei minulla ole mitään syömistä jääkaapissa (paitsi yksi muna). Ennen töihin lähtöä ajattelin käydä kaupasta kolmioleivän ja syödä sen autossa samalla kun kuuntelen radiosta aamuohjelman hauskoja sutkautuksia. Siwa ei ole auki vielä siihen aikaan kun menen töihin. Siispä ABC kauppaa kohti vei tieni mun. Siellä oli metri tyhjää hyllyssä. Vittu ei yhtään kolmioleipää, kinkkua olisin ostanut, kanakin olisi kelvannut mutta ei vittu sitä yhtä ainutta löytynyt. Sen sijaan hyllyssä oli yli viiden euron (5e) valmisruokia kuten poronkäristys joka näyttää sarvikuonon oksennukselta ja joita pitää olla hyllyssä muuten vaan. Ensin ne oksennukset on hyllyssä viikon. Sitten ne on yhden päivän punasella lapulla jonka jälkeen ne viedään roskiin josta niitä ei voi edes pultsarit dyykata kun roskikset on lukkojen takana. Mutta kolmioleipiä ei ole hyllyssä koska jokuhan saattaisi niitä ostaa ja kauppa kannattaisi. Tämä on sitä oikeaa ruokakulttuuria maailmassa jossa puolet ihmisistä on kuolemassa nälkään eikä mulle ole edes kolmioleipää.

Elokuvissa

Kävin katsomassa elokuvan. Elokuvan nimi oli Drive. Elokuva oli toimintaelokuva. Pidin elokuvasta. Elokuvissa on ihan kivaa. Elokuvissa olisi vielä kivempaa jos:

a) oikealla puolella ei olisi istunut joku hikinen huohottava läski
b) vasemmalla puolella ei olisi istunut joku tyyppi joka pureskeli tikkareita koko ajan ja ruuvas pullon korkkia jatkuvasti kiinni ja auki
c) jos edessä ei olis istunut tyyppi jonka puhelin soi kesken elokuvan parhaan kohtauksen (soittoäänenä arttu wiskarin mökkitie)
d) jos takana ei olis istunu joku pariskunta joka nauroi ääneen kun elokuvassa oli kohtaus jossa hissin lattialla makaavan miehen pää tallattiin kengän kannalla niin paskaksi että aivot valui pitkin hissin lattiaa (kohtauksessa ei mielestäni ollut mitään aihetta nauruun)

Sovitaanko tästä lähtien että käyttäydytään elokuvissa ihan normaalisti. Ja mikä vitun pakko se on varata ne paikat siitä minun vierestä ja edestä ja takaa. Elokuvateatterissa on varmaan 200 paikkaa ja kun varasin oman paikan oli muut  paikat tyhjiä mutta sitten siihen ympärille kerääntyi porukkaa. Vittu jättäkää nyt edes yks paikka väliä.