Kääpiö

Äsken kun päässäni ei ollut muita ajatuksia niin mieleeni tuli tämmöinen juttu: Että kun ihminen kasvaa aikuiseksi niin monesti sitä ajattelee että kylläpä lapsena kaikki olikin suurempaa. Että sitä kun aikuisena menee kaupungin keskustaan niin huomaa että täähän on tämmönen saatanan persesilmän kokonen mesta jonka läpi kävelee kolmessa minuutissa näkemättä mitään kiinnostavaa kun taas 27 vuotta sitten tää tuntu kovin suurelta ja mahtavalta. Niin mitäs jos ihminen ei kasvakaan isoksi vaan jää kääpiöksi eli lyhytkasvuiseksi ihmiseksi. Jos aikuisenakin on niin pieni ettei yllä edes seisaaltaan kusemaan pönttöön niin tuntuuko silloin vieläkin kaupungin keskusta isolta ja naapurin koira pelottavalta ja jättis tuutit on isoja jäätelöitä ja merirosvorahat pitää saksilla laittaa kahtia ettei tukehdu? Jos blogin lukijoiden joukossa on lyhytkasvuisia ihmisiä niin laittakaa mulle sähköpostia ja kertokaa miltä tuntuu?

Tuli vielä jälkeenpäin mieleen että ois hyvä kun oltas kaikki kääpiöitä. Jotkut ihmiset kun haluaa matkustaa esim. Himalajan vuoristoon tai pyramiidien luokse mietiskelemään ja tuntemaan ittensä pieneksi niin sit jos oltas kääpiöitä kaikki niin riittäs kun menis syysmarkkinoilla torille ostamaan itseään pidemmän metrilakun.