Maailman paskin satu

Kaikille meille on lapsena luettu varmasti satuja. Satuja on olemassa hyviä ja huonoja ja sitten ihan saatanan paskoja. Paskin kaikista on Punahilkka. Toista niin vitun käppästä ja epäloogista paskaa ei voi olla olemassa eikä kukaan semmosta varmasti pystys enää keksimäänkään vaikka kuinka yrittäisi.

Siinähän väitetään että se saatanan susi juoksee oikopolkua pitkin mummon mökille ja syö sen mummon ja sitten se syö sen punahilkan ja sitten joku metsämies ampuu sen suden ja löytää Punahilkan ja mummon elossa suden mahasta.

1. Kukaan ei voi luulla sutta joka on pukeutunu vanhan mummon vaatteisiin omaksi isoädiks. Jos minä olisin lapsena mennyt käymään mummolassa ja siellä olis ollu joku vitun susi mummon vaatteet päällä olisin kyllä huomannut heti.

2. Jos susi syö mummon ja punahilkan niin aika vitun iso susi pitää olla että se pystyy ne nielemään kokonaisena. Nimittäin jos se metsämies löytää ne suden mahasta elävinä niin se susi ei oo yhtään pureskellu niitä, nielly vaan semmosenaan. Ja aika hyvä tuuri ollu kun on ampunu sen suden eikä oo osunu kumpaankaan mahassa olevaan elävään ihmiseen.

Nyt joku varmaan miettii että unohdin mainita että tarinassa on puhuva susi. Tottakai tarinassa on puhuva susi. Sehän on ihan normaalia, saduissa eläimet puhuu. Tarinassa on varmasti vielä paljon muutakin paskaa mutta en jaksa tarkistaa miten se todellisuudessa menee, vituttaa jo tuo vähä minkä muistan lapsuudesta ulkoa.