Metsään eksyminen

Vittu että oli muuten eilen kohtalaisen kuumottava tilanne. Ajoin autolla tuttua metsätietä ja parkkeerasin auton kun tie päättyi. Läksin kävelemään metsän läpi joen rantaan kalastelemaan ja kun kalaa ei heti tullut kävelin pari kilometriä joen varttaa alavirtaan ja vetelin välillä haukia koskien alta. Lopulta oli 4 ihan kohtalaisen kokoista haukea ämpärissä ja niiden raahaaminen alkoi käydä työstä. No jäin vielä istuskelemaan eräälle koskikivelle ja ongittelin pieniä ahvenia, söin suklaapatukkaa ja join pullosta mehua. Sitten huomasin kun taivas alkoi yhtäkkiä pimetä ja mätkähti salama ihan lähelle joen rantaan. No minä siitä koskesta kahlasin rannalle ja painelin metsään ja aattelin että saatan ennättää ukonilmaa karkuun autolle jos kierrän metsän kautta enkä rymistele rannan pusikossa ja kivikossa. No metsässäpä oli metsäkone tehnyt hakkuutöitä ja siellä hakkuuaukolla vasta oli vittumaista tarpoa joten ajattelin vielä kiertää sen hakkuuaukon. Ukkonen koveni, salamoita viuhtoi tiuhaan tahtiin ja kohta tuli vettä niskaan kuin saavista kaatamalla. Juoksin jossain saatanan tiheässä kuusikossa ja oli melko hämärää vaikka oli iltapäivä, hämärä johtui siitä kun ukkospilvet pimensivät taivaan. Välillä vain salaman välähdys valaisi tiheää metsää. Olin kävellyt melko paljon oikealle etuviistoon joten päätin kaartaa hieman vasemmalle. Tuntui jo että olen eksyksissä mutta satuin erittäin vanhalle metsätielle joka ei enää ollut autolla ajettavassa kunnossa mutta jota pitkin oli joutuisampaa kävellä. Harpoin minkä saappaista pääsin ja tein kohtalokkaan virheen. Tuuli oli kaatanut puita tielle ja metsäkone sotkenut myös tienpohjaa niin että harhauduin jostain Y:n muotoisesta risteyksestä etuoikealle vaikka olisi pitänyt lähteä etuvasemmalle. Kävelin vitun pitkän matkan ja olin jossain helvetin perseessä ja löysin jonkun pienen lammen jota en tiennyt olevan olemassakaan.

No tässä vaiheessa olin jo kävellyt yli tunnin ja raahannut saatanan painavaa kalasankkoa mukana joten heitin yhden hauen painona olemasta suolle ja läksin takaisin päin. Jossain vaiheessa sitten pysähdyin juomaan ja olin kuulevinani kosken kohinaa ja ajattelin olevani lähellä jokea joten poikkesin polulta. Ei se mitään kosken kohinaa ollut vaan tuulen suhinaa joten nyt en osannut enää takaisin lammelle enkä polulle. Ainakin 3 tuntii kävelin metässä ja alkoi juomiset loppumaan ja kalat piti kaikki viskata menemään ja suunnittelin jo että pitää alkaa kattelemaan saisko yöks jonkun havumajan rakennettua kun aurinko laski ja alkoi olla hämärää. Pudotin kaiken joutavan ylimääräisen painon pois matkasta ja kävelin yhteen suuntaan pitäen laskevan auringon vasemman käden puolella koska muistelin että aurinko laskee siihen suuntaan jokeen nähden. Jalat oli jo ihan poikki eikä metsässä enää juuri nähnyt mitään ja istuin huilaamaan kaatuneelle puunrungolle. Oli jo hämärä, usva oli laskeutunut hakkuuaukolle. Onneksi linnut lopetti laulamisen ja tuuli oli tyyntynyt niin kuulin oikeesti kosken kohinan ja pääsin joen rantaan. Meni siinä aikaa kun pimeässä hiippailin koskikiviä ja rannan pusikoita pitkin autolle mutta nyt ollaan onnellisesti kotona eikä missään karhun syötävänä. Oli pikkusen paniikki vaikka oon ennenki samoilla seuduilla kulkenu. Se oli sen vitun metsäkoneenkuljettajan syytä kun oli raiskannu sen rannan kävelykelvottomaks.